Olohuoneen hurja muodonmuutos

Tiedättehän sen tunteen, kun pitkäaikainen haave toteutuu? Minä sain kokea tämän tunteen, kun viimeinkin olohuone saatiin rempattua ja nuo karmeat porkkananväriset tapetit boordeineen hyvästeltiin. Oon niin tyytyväinen!

Ihan helposti ei muodonmuutos tapahtunut. Tapettien poistaminen oli aikaa vievää hommaa. Porkkananväristen tapettien alta löytyi vielä toisetkin tapetit, joten poistaminen oli tuplasti työläämpää. Meillä oli käytössä Black & Deckerin tapetinpoistokone, joka helpotti urakkaa reippaasti. 

Alun tuskailujen jälkeen päätettiin niin, että mies jatkaa yksinään remonttia ja minä lähden neitokaisen kanssa evakkoon. (Neitokainen vei milloin vasaraa, maisteli ruuveja tai juoksenteli tekemässä kiusaa ympäriinsä huomiota saadakseen) Tämähän sopi tietysti kaikille; minä saisin aikaa käydä veljeni uutta taloa katsomassa viimeinkin ja mies saisi huokaista, kun talon naisväki antaisi työrauhan.

Kenenkäs unelma ei ole palata taloon, kun työ on tehty? Tokihan vielä oli loppusiivouksen tekeminen ja viimeisteleminen listoja asentamalla jne. Osa listoista uupuu vielä paikoiltaan. Mies lähti nyt vuorostaan pienelle hengähdystauolle kalastamaan.

On hassua, miten erilaiselta huonekalut näyttävät vaaleaa pintaa vasten. Aloin kaipaamaan jotain kontrastia. Musta ja valkoinen näyttävät hyvältä aina kahdestaan. Ajaton pari.

Tämän lastenpöydän bongasin fb-kirppikseltä. Laitoin sen toistaiseksi alakertaan laskutasoksi. Pidän pöydän koristeellisuudesta. Ja hintakaan ei päätä huimannut, 25e pienen tuolin kanssa ja vieläpä kotiinkuljetettuna!

Oli pakko hiomispölyn takia pestä ikkunatkin. Inhoan tuota puuhaa. Tällä kertaa jätin lastan ja sanomalehdet käyttämättä ja pyyhin vain ikkunanpesuaineella ja harsolla ikkunat. Toistaiseksi en ole nähnyt eroa entiseen menetelmään lopputuloksessa. Nopeampaakin oli!

Mitä pidit lopputuloksesta?

Kivikkokukkapenkin laajennus

Kesäloma starttasi perjantaina ja pääsin jälleen selkäkivusta huolimatta pihahommiin. Kivikkokukkapenkki on jälleen hieman laajentunut. Kuvassa etualalla on siemenistä ja sipuleista kasvatettuja kukkia. Toivottavasti kesän mittaan kukkapenkki näyttää paremmalta. Vielä on osa kukista pienen pieniä ja osa niin pitkiä, että ovat joutuneet makuuasentoon..

Tuo se vaan on tympeää, että jalkakäytävälle kasvaa niin hirveästi aina rikkaruohoa. 

Viime kesänä myrkyttelin näitä etikalla. 

On niin rentouttavaa tehdä pihahommia ja suunnitella mitä kaikkea sitä haluaisi tehdä. Budjetti asettaa tietenkin aina omat haasteensa kaikkeen. Itse en ole kovinkaan kummoinen viherpeukalo ja tekevälle sattuu ja kantapään kautta opitaan. Innostusta kuitenkin riittää! Välillä tietenkin kannattaisi oikeasti pohtia ja suunnitella ennenkuin lähtee tekemään. Olisin säästynyt monelta murheelta tässäkin asiassa. Ei ole helppoa olla impulsiivinen. Onneksi tuo mies osaa harkita asioita tarkemmin kuin minä. Mutta täytyy myöntää, että onhan se pirullista kun itse haluaisi pistää hihat heilumaan ja toinen piirtää ja laskee sekä miettii!

Etupihan terijoensalavat saivat reippaan muodonmuutoksen muutama viikko takaperin. Mies surruutteli nuo puut reippalla kädellä lyhyemmiksi minun kannustaessa vieressä. Ja voi kauhea sitä oksasilppumäärää mitä näistä tuli! Onneksi hankkimani oksasilppuri surruutteli suurimman osan katteeksi, joka nyt on hyödynnetty kukkapenkeissä. Nythän nämä näyttää vielä aika hassuilta, mutta kuulema pajujen sukulaisina nämä kasvattavat pian vesoja!

Seuraavaksi yritän saada aikaiseksi ottaa nuo jouluvalot kaariportista pois. 

Tai mieshän ne ottaa pois...

1-vuotis kuvaus

Moni varmasti käyttää lapsensa 1-vuotis kuvissa valokuvaajalla. Pitkän aikaa punnitsin eri kuvaajien välillä ja kuuntelin kokemuksia. Kuuntelin kuinka kallista ammattivalokuvaajalla käynti oli ollut ja se, että kuvat eivät kuitenkaan välttämättä olleet hyviä. Päädyttiin ottamaan kuvat itse! Löytyyhän huushollista järkkäri ja saadaan ainakin toivottavasti sellaiset kuvat mitä halutaankin. Plussaa on se, että lapsi on tutussa ympäristössään, eikä jännitä kuvausta, kun kuvaajana toimii oma äippä! No räpsyjä tuli otettua reippaasti ja alla muutama suosikkini.

Mitä sinä pidät kuvista?

Ihanaa kiirettä

Niinhän se täytyy vaan todeta, että työnteko haittaa harrastustoimintaa. Pieni blogitauko tullut pidettyä, mutta toivottavasti saan jatkossa hieman enemmän aikaa järjestettyä itselleni ja blogille. Ei ole helppoa sovittaa perhe- ja työelämää, varsinkaan kun perheessä häärii kahden aikuisen lisäksi kultainennoutaja ja 1-vuotias prinsessa. Välillä tuntuu, että mitä enemmän siivoaa niin sitä sotkuisemmaksi huusholli muuttuu. Jonkinlainen kestosotku on jäänyt sen jälkeen, kun neiti oppi kävelemään. Tuntuu, että hän kerkee joka paikkaan. Varsinkin kaikki kielletty on erityisen mukavaa. Ei siinä, on ihanaa kuitenkin olla äiti. Pidän myös työstäni ja työyhteisöstäni. Arkipäivän jälkeen on ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä ja seuraavaan arkipäivään valmistautumista lapsen nukuttamisen ohella. Ymmärrettävää siis, että hiljaista on täällä ollut nyt.

Lisäksi haaveilin terijoen salavien napsimisesta pienemmiksi. Napsittiinhan ne, nuo yli 10 metriset järkäleet. Risusavotta on ollut sen mukaista ja sitä ollaan tehty jo useampi viikonloppu. Sain viimein itselleni kauan haaveilemani oksasilppurinkin ja sillä olen noita viheliäisiä risuja surruutellut silpuksi ja tehnyt uusia kukkapenkkejä. Ihanaa se kate! Ja niin hyödyllistä! Omasta pihasta, eikä enää tarvitse kaupasta haalata kalliita katesäkkejä kotiin. Selvää säästöä siis tuo yli 200e investointi oksasilppuriin, suosittelen lämpimästi kaikille viherpiipertäjille, joilla on puita ja pensaita!

On sitä kuitenkin vähän kotia sisältäkin laitettu. Viimeisimpänä löysin kärkkäiseltä 19e hintaan tämän sympaattisen kaapin. Pienet koriste-esineet pääsi sisälle.

Kuukauden päästä sitä ollaankin lomalla! Lomalla aion olla mahdollisimman paljon pihalla ja pihanlaitto on suurin suunnitelmani koko lomalle!

Iloista alkavaa viikonloppua Valkoisen kaniinin ystäville!

Ps. Instagram on päivittynyt nyt hieman tiheämpään, käyhän kurkkaa...

Keittiön verhot

Kävin kurkkaamassa kierrätyskeskuksen tarjontaa.

Mukaan tarttui 4 kpl pitsiverhoja yhteensä 2e.

Justiinakin on tyytyväinen.

Pitsiverhot päästävät mukavasti valon sisään. 

Ovat mielestäni söpöt ja juuri sopivat meille ulkonäöltään ja hinnaltaan!

Tervetuloa uudet lukijat mukaan Valkoisen kaniinin seikkailuihin!

Muista, että meidät löytää myös instasta ja facebookista. Hyppää joukkoon mukaan!

Tuplasti onnea

Eilen vietettiin Ellenin 1v. synttäreitä yhdessä hänen Sebastian serkun 2v. kanssa. Huusholli oli täynnä ääntä 30 vieraan täyttäessä neliöt.

Askartelin tapetin jämistä aiemmin herkkiä viirinauhoja tuomaan juhlan tuntua.

Herkuista ei tullut otettua kuvia. Tarjolla oli useita juustokakkuja, keksejä, late lammaskakku, suklaakakkua, ruiskeksejä ja voileipäkakkua. On sanomattakin selvää, että näitä herkkuja jäi juhlien jälkeen vielä reippaasti ylikin..

Huomaa grillipihdit laatikostossa roikkumassa. DIY este uteliaalle 1v. neidille. 

Muutamat DIY pompomit laitoin myös roikkumaan rukinpyörästä.

Onnea vielä kerran Sebastian ja Ellen!