perjantai 27. joulukuuta 2013

rv 29+1

Pientä taukoa kertynyt kirjoittelusta joulukiireiden vuoksi. Lähinnä siksi, että en ole viitsinyt ottaa kuvia! Olen ollut niin tympääntynyt tuohon meidän digikameraan, jolla saa vain huonolaatuisia kuvia. Mielestäni blogissa tulisi aina olla kuvia. Onneksi joulupukki muisti minua tässä asiassa...

Joulu vietettiin kotipaikkakunnallani vanhempieni tykönä, jonne olivat myös muut sisarukseni saapuneet. Oli ihanaa rentoutua kotona muutaman päivän ajan ja nauttia läheisten seurasta. Pikkuveljen lapsi vietti ensimmäisen joulun myös tuolla. Tuo ihanuus on kasvanut jo kovaa vauhtia ja viime näkemästä oli tainnut jo kertyä turhan kauan aikaa. Sen verran pitkään hänen kesti tottua tätiin. Alunperin oli tarkoituksena, että minä olisin toiminut joulupukkina, mutta lopulta päätettiinkin, ettei pukki tänä vuonna käy vielä ollenkaan. Kaikki saivat jälleen paljon lahjoja ja vanhempani olisivat taas ansainneet selkäsaunan siitä hyvästä, että olivat hankkineet meille lapsille liikaa kaikkea. Puoliso yllätti minut myös täysin paketilla, joka sisälsi järkkärin! Kyyneleethän mammalta tuli pakettia avatessa! Vielä kun saisi perehdyttyä kunnolla tuon laitteen käyttöön niin alkaa tännekin kuvia tulla!




Joulun jälkeen on ollut hieman vaikea sopeutua taas työrytmiin ja oma jaksaminen on alkanut olemaan koetuksilla raskauden vuoksi. Tällä hetkellä eletään rv 29+1. Väsymys painaa ja mielialakin on heitellyt ensimmäistä kertaa raskauden aikana. Tällä hetkellä tulee kyynelehdittyä hyvinkin herkästi ja suutahdettua pienistäkin asioista. Onneksi puoliso on ollut hienona tukena ja jaksanut kaikkia mielialanvaihtelujani. Närästys on myös kammottavaa muutamana päivänä. Omeprazolista en enää ole saanut riittävää vastetta, joten kävin vielä apteekista ostamassa rennitä. Näitä onkin saanut napsia suht tiuhaan.

 Kaikenlisäksi kävin jälleen sokerirasitustestissä ja kuinkas ollakkaan sain raskausajan diabetes-diagnoosin.. Nyt ollaan sit seurailtu muutamana päivänä verensokereita, jotka tosin ovat olleet oikein hyvissä lukemissa. Joulun aikana en ole kovin tarkasti nyt katsonut syömisiäni ja muutaman satunnaisarvon napsattuani olen saanut tällöinkin oikein mallikkaita numeroita. Ei siis syytä huoleen, vaikka hieman tuo tympäisikin koko homma. Tuleepahan tarkemmin katsottua nyt mitä syö kun on tarkemman seurannan alla. Laskin tuossa myös, että enää olisi 27 arkipäivää ennen mammaloman alkua! Nyt täytyy vain levätä työpäivän jälkeen ja muistaa kerätä voimia. Lopputsempit päälle!





maanantai 9. joulukuuta 2013

Mahakkaan tontun talkoot




Täällä on ollut oikein tonttujen paja viikonloppuna! On paketoitu, siivottu, leivottu ja askarreltu kortteja. Itse en ikinä oikeastaan osta valmiskortteja vaan kortit täytyy tehdä itse. Kumma kyllä vaikka miten aikasin niiden tekemisen aloittaa niin siltikin tahtoo tulla kiire! Ja miksi osoitteet ovat aina hukassa?!
 



Tää oli hirmuisen kätevä! Nimittäin puolateline, jonne sujautin lahjapaperikerät! 


Nyt me saatiin se uusi sohvakin! Kerran jouduttiin katsomaan Emmerdale keittiönpöydän tuoleilla. Olo oli niin kuin kirkossa.. Eräs viikonloppu sitten startattiin appivanhempien pakettiauto ja suunnattiin sohvaostoksille. Aluksi näytti jo pahalta ja epäiltiin, ettei meidän budjetti tule riittämään minkäännäköiseen sohvaan. Viimein kuitenkin löydettiin kaikinpuolin sopiva löhönurkkadivaani, jonka kätisyyskin oli vaihdettavissa. Siitä plussaa! Kyseinen sohva oli liikkeessä näytillä ja varastossa ei sillä hetkellä ollutkaan yhtään samanlaista. Arvioitu toimitusaika näytti vkoa 2. Onneksi saatiin näytesohva sitten mukaan, eikä enää tarvitse katsoa Emmerdalea selkä suorana! Tää neiti nimittäin löhöää!


Huomasin, että siivoaminen alkaa olemaan todella hankalaa maha-asukkaan vuoksi. Tällä hetkellä menossa 26 rv. Meinasin jo jättää siivoamisen alun alkaen väliin nostaessani lehteä lattialta. Niin vaikeaa tuokin jo oli.. Mies tuli sitten lohduttelemaan ja kertoi osallistuvansa siivoukseen. Tosin hänelläkin meinasi mennä hermo siivotessa kun käskytin mitä pitää tehdä. Oli tosi luksusta kuitenkin nostaa siivouksen päätteeksi jalat sohvalle.


Vaavin potkut alkavat tosiaan jo näkyä päällisin puolinkin. Iltaisin on välillä ollut hankalaa päästä uneen, koska pystyn nukkumaan enää kyljellään ja vauva hermostuu patjasta joka painaa sitä. Yleensä kun hiljennyn nukkumaan hän aloittaa vimmakkaan patjan potkimisen. Minun silittelyyn ei aina ole hiljentynyt, mutta viimeistään kun puoliso on paijaillut hetken masua on vaavi rauhoittunut. Selällään hetkenkin oleminen on hankalaa iskiashermokivun vuoksi. Pariin otteeseen olen jäänyt ikäänkuin jumiin selälleni, kun kipu on estänyt liikkumasta. Olen myös huomannut kärsiväni liitoskivuista. Nivuset ovat välillä tuntuneet siltä kuin olisin päiväkauden ratsastanut hevosella pitkin metsiä.. 


Töissä olen joutunut myös jääviytymään tietyistä työtehtävistä, kun ei raskasta taakka voi nostaa. Eikä kyllä jaksa toimiakaan yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin ennen. Olen monesti nukahtanut kotona sohvalle työpäivän päätteeksi. 


Vasemmalla näkyy vilaus mun joulukalenterista. Joo, mulla on oma "Rölli"-joulukalenteri, jolla puoliso yllätti minut yksi päivä. Olihan tuo ostanut itselleenkin samanlaisen.. Hieman kateellinen olin kyllä tuttavaperheen lapselle, jolla oli prinsessakalenteri ja mulla Rölli..


Tehokkaan päivän päätteeksi iltapalaksi syötiin torttuja, namskis!


torstai 5. joulukuuta 2013

Eläimiä ulkona




Miehen kummityttö vietti viikonloppua meillä ulkoilun merkeissä. Päätettiin yhdessä rakentaa linnuille oma ruokintapaikka. Oikeastaan innokkain rakentaja ja lintujen bongaaja oli mieheni.. Kummityttö taisi kiinnostua enemmän karvakaverimme kanssa leikkimisestä ja lumipallojen rakentelusta kuin lintujen ruokintapaikan suunnittelusta.




Tokmannilla oli hieno valikoima lintujen mökkejä; oli pientä ja suurta, ylellistä ja vaatimatonta. Päädyttiin puiseen tupaan, joka mielestämme oli hienoin. Sieltä kelpaa tirppojen hakea murua rinnan alle!




Nyt voidaan bongailla lintuja keittiön ikkunasta ruokaillessamme. Muutamia talitinttejä nyt ainakin ollaan nähty ruokailemassa. Ruokaintapaikan vieressä linnuille suojaa antavat syreenipensaat. Sinne ne talitintit suhahtavat siemen nokassaan ja hakevat lisää. Kaurat eivät ole linnuille kelvanneet. 

Pelkäsin kyllä, että tontillamme alkaa vilistää kissoja lintujen perässä, mutta toistaiseksi näitä ei ole ainakaan näkynyt. Naapurustossamme on hirvittävästi kissoja! Itse en pidä kissoista erityisemmin ja vielä vähemmän olen pitänyt siitä, kun auton konepelliltä on löytynyt naapurinkissan jäljet.. Nämä mokomat käyvät ilmeisesti lämmittelemässä välillä auton konepellillä. Toki on hyvä, että ne metsästävät niitä kammottavia hiiriä, joita todennäköisesti on paljon lähistöillä olevien peltojen vuoksi. En silti kaipaa niitä meidän pihallemme. Välillä kun olen huomannut niiden hiiviskelevän pihallamme, olen usuttanut koiramme niiden perään..




Tontin laidalla on kuusia, jonka alle siroteltiin heinää jäniksille. Muutamat jäljet oli tuonne myöhemmin ilmestyneetkin! En tiedä mitä naapurit tuumaavat, kun pihalla alkaa kipittää ties minkä näköistä elukkaa..




Tämä lumikoira ilahdutti minua kovasti! Päikkäreillä ollessani mies ja kummityttö olivat väkertäneet vahtikoiran. Kertoivat, että muutoin niin hiljainen koiramme Eetu oli murahtanut sille sen nähdessään, mutta lumikoira oli ollut vaiti. Yhtä huvittavaa on ollut nyt päästää Eetu pissalle ulos, koska se on näyttänyt aina unohtavan lumikoiran olemassaolon ja jäävän hetkeksi epäluuloisena sitä tuijottamaan ennen pissan luikautusta.. Joo, ei se meidän Eetu vissiin fiksuimmasta päästä ole.. 





 Kaariporttikin sai ylleen joulukoristeet. Ne valaisevat nätisti ja toivottavat vieraat tervetulleiksi. Valot laitettiin toimimaan ajastimella. Ne syttyvät aina samaan kellon aikaan pimeän tultua.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Rakas joulupukki...

Paikallisessa Tiimarissa oli alennukset ja vapaapäivänäni eksyin sinne muutaman paikallisen mummukan kanssa yhtä aikaa. Kaikki jäljellä olevat tavarat olivat -70% alennuksessa. Tiimari on aina ollut yksi lempipaikoistani askartelusta nauttivana ihmisenä. Äitini muistaa aina ajoittain kiusata minua siitä, että pienenä kun hän oli kysynyt minulta mitä oikein haluan jouluna lahjaksi, olin vastannut; "vihreää ja punaista lahjapaperia". Sain kuin sainkin ilmeisesti noita lahjapapereita leluihin käärittyinä ja loppuviimein taisin olla niistä enemmän kiinnostunut kuin saaduista lelulahjoista. 

Tiimarissa oli jäljellä muutama rottinkikori ja kahmaisin ne mukaani 3e/kpl hinnalla. Osa koreista pääsi heinäseiväshyllylle ja osa wc:hen tavaroiden säilytystä varten. 




Välillä mietiskelin tuon wc peilin spraymaalaamista pinkiksi... Mutta toistaiseksi se on jäänyt "arvokkaan kultaiseksi". Alustavasti olen myös katsastellut miten laattoja voisi maalailla. Wc-laatat ovat aika neutraalit, mutta tuosta kukasta, joka heijastuu peilistä niin en vain ole oppinut pitämään.










Ps. pukki, olen ollut kiltti. Tänään toivoisin joulupukilta terveyttä, hieman enemmän rahaa, rakkautta ja onnellisuutta punaiseen ja vihreään glitterpaperiin käärittynä. 



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jotain punaista

Aikaisemmassa blositekstissäni pohdiskelin jo joulukamojen laittamista ja suunnittelin vielä odottavani.. No kuinkas kävikään...






Eetu kävi monta kertaa tarkistamassa kuusen alustan, ettei vain olisi sattunut lahjoja jo tulemaan.. Sanoin kyllä sille, että tämän kuusen juureen et kyllä sitten kuse oli lahjoja tai ei..







Pitihän meidän vielä sovittaa tonttulakkia ja Eetu piti ylväästi sen päässään. Kunnia asia varmasti saada pitää tonttulakkia päässä ja vieläpä jo marraskuussa..

tiistai 19. marraskuuta 2013

Vaavin huone

Yläkerran vierashuone on vähitellen muuttunut vaavin huoneeksi. Tosin eihän tämä maha-asukas vielä tule pitkään aikaan tarvitsemaan omaa huonetta, joten voikin toisaalta kysyä mikä järki tässäkin nyt oli laittaa nyt huone vaaville. Piti nyt kuitenkin päästä laittamaan vauvalle omaa huonetta ja haaveilemaan, miltä tuntuu pidellä omaa nyyttiä. Saada jotain konkreettista käsin ja silmin katsottavaa. Puolet huoneen kalusteista taitaa tosin ajautua lähempänä laskettua aikaa päämakkariin. Sitten voinkin miettiä, josko tekisin yhdelle seinälle maalauksen tai repisinkö tapetit pois ja maalaisin koko huoneen? Voi olla, että tämä siirtyy myöhemmin tehtäväksi kuitenkin. Iloitsin myös puolisolle, että nyt päästään sitten kaikkiin kivoihin paikkoihin, kun on oma lapsi! Ja juhlat! Lastenjuhlien järjestäminen tulee olemaan mukavaa!!


 Kaikki vaavin tavarat on käytettyinä hankittuja lukuunottamatta Brion turvakaukaloa, jonka saimme vauva-lehden tilaajalahjana. Kiitos äiti lehdestä ja turvakaukalosta! Vaatteita taitaa jo olla liikaa? En tiedä paljonko niitä tulee tarvitsemaan ja millaisia vaatteita? Mitä vaatekappaleita enemmän? Muutaman vaatteen olemme saaneet uutena tai ollaan itse ostettu. Muut ovat minun ja sisarukseni vanhoja lähinnä. Hienoja retrovaatteita löytyi kun kateltiin vanhoja vaatteitamme läpi! Hienoin retrovaatekappale taisi olla kietaisupaita ja body, jossa keltaiselle pohjavärille on ripoteltu taikurinhattuja sekä pupuja! Olen pessyt vaatteet nyt kertaalleen läpi huuhteluaineen kanssa. Viisaammat osasivat neuvoa, että vauvanvaatteet tulee pestä vielä kertaalleen ilman hajustettuja pesuaineita ja ne olisi myös hyvä silittää. 


Jos nyt oikein muistan niin tämä on mummuni tekemä juhla-asu minulle. Pidin sitä häissä päälläni 1 vuotiaana. Mekkoon kuuluu myös hattu!


Sänky hankittiin tuttavaperheeltä. Iloitsin tästä sängystä, koska sen laitoja voi laskea ja nostaa tai ottaa jopa yhden kokonaan pois! Lisäksi pohjan korkeutta voi säädellä. Nyt voidaan sijoittaa vaavin sänky oman sänkymme viereen ja yöheräämiset sujuvat helpommin? Suurin pelkoni on tähän mennessä ollut varmaan, että lapsi on koliikkivauva, joka valvoo ja itkee yöt. Tunnustan tarvitsevani pitkät yöunet. Tunnen itseni aina kiukkuiseksi ja krapulaiseksi huonosti nukutun yön jälkeen. Ostin äskettäin myös rintapumpun, jonka avulla mieskin voi varmasti sitten osan yösyötöistä tehdä. 




Lastenvaunut olivat löytö omalta paikkakunnalta fb-kirppikseltä. Ihastuin 6v. vanhoihin Tako-yhdistelmärattaisiin ensisilmäyksellä! Uutena nämä vaunut olivat olleet kuulema 600e luokkaa ja nyt lähtivät meidän mukaamme 60e! Mamma on tyytyväinen! Pian päästään vaavin kanssa rälläämään kylänraitteja! Pruuum!



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Itaran Justiinan talviloman kujeilut


Kesältä säästyi peräti 9 lomapäivää ja näitä vietellään nyt parasta aikaa. Viikonloppuna kävimme jälleen Posiolla ja Pentik-mäellä, josta alkaa jo olemaan muodostunut jonkinlainen perinne. Oli hassua huomata miten paljon lunta oli pohjoisessa! Täällä ollaan kärsitty kotona hirveän märästä ja synkästä ilmasta pitkän aikaa. En malta odottaa, että lumipyryt saavuttavat meidätkin. Ja toivottavasti saataisiin edes valkoinen joulu! Päivä näyttää paljon valoisammalta kun kaikkialla on puhtaan valkoista. Emme Posiolla käyneet mitään pidempiä vaellusmatkoja tekemässä maha-asukin ja räntäsateiden vuoksi. 

Olen huomannut, että minusta on tullut nuuka! Oikea tarkan markan vartija näköjään. Huomasin Pentik-mäellä, että en olisi raskinut ostaa mitään ilman ihanaa ukkoa, joka kannusti hankkimaan kotiin kaikkea ihanaa. Sain hankittua sitten kotiin vaaville halipupun. Olen ihan hirveä pupu-fani.. Ne on vaa jotenkin niin sööttejä ja lutusia.. 



Täältä


Mies ihastui Pentikin poro-kynttelikköön. Tämä oli 2. laatua, joten saatiin hieman halvemmalla Petteri kotiin. Tällä hetkellä Petteri vartioi takanreunalla, jonne se sopi hienosti!












Takan viereisellä seinällä löytyy Kuusamosta hankitut poronsarvet. En yleensä välitä mistään ns. elukan päistä, joita metsämiehet asettaa seinälle. Omasta mielestä nämä ovat kuvottavia, mutta sarvet hyväksyn seinällä. Puukori on pitänyt peittää meillä liinalla, sillä karvakamu hakee muuten puita ja tuohia repiäkseen ne silpuksi ympäri huushollia..



Ja tämä! Muistaakseni marie-kynttelikkö nimeltään! Aivan ihana! Mun piti järjestää koko olohuone uusiksi laittaessani tämän kynttelikön sinne. Kyntteliköt ovat mun suosikkeja. Niitä ei vaan voi olla liikaa. Tämä taitaa olla nyt mun toinen suosikki tuon keittiössä olevan Loiste-kynttelikön lisäksi. 

Ärsyttää, kun kuvat ovat niin huonolaatuisia. jospa minullakin olisi joskus varaa kunnon kameraan.. Tai saattaahan neki rahat mennä johonkin muuhun vaikka sellaset olisikin, esim. kynttelikköihin... 


Taustalla kuivunut heittokimppu veljen häistä kesältä. Arvatkaapa kuka menee naimisiin??! Tosin isäni uhkaili miestäni, että ei parane kosia ainakaan lähiaikoina. Viittasi tällä rahanmenoon, mitä veljen häihin upposi ja se työmäärä.. Joskus sitten kumminkin! Haluan saada sen unelmien hääpuvun päälleni vielä joskus.


Olohuoneen seuraava investointi on nurkkasohva. Olen jo pitkään halunnut eroon noista viininpunaisista nahkasohvista, jotka on naamioitu jotexin päällisillä. En kannata vedonlyöntiä, mutta tuli minultakin isot riemunkiljahdukset, kun mies kertoi viikonloppuna voittaneensa hieman rahaa vedonlyönnistä. Ilmoitti vielä, että nyt hankitaan kunnon sohva. Näitä olen sitten viime päivät netistä katsellut. Olohuoneemme on aika pieni ja sinne ei siksi kovin isoa sohvaa mahdukaan. Vaaleanvärinen nurkkasohva olisi kuitenkin hakusessa. Näille entisille sohvillekin on jo löytynyt uusi osoite ja kuljetus!




Kaikenkaikkiaan taloomme ei ole hankittu uutena huonekaluja lukuunottamatta sohva-, ja keittiönpöytää. Kaikki muut ovat saatuja tai käytettyinä ostettuja. Ei sillä, että olisimme uusina ostettaviua huonekaluja vastaan vaan, kyllä se on ollut raha tai sen puute, miksi ei uusia huonekaluja meillä juuri ole ollut. Olen kuitenkin kokenut, että luovuus ja vanhan entisöimistaito on kasvanut tällä tapaa. Lisäksi osaa arvostaa tavaroita erilailla, kun tietää ettei kaikkeen ole varaa ja mihin on ollut niistä pitää hyvän huolen.


Pian päästäänkin laittamaan joulua! Haaveilin laittavani punaiset paneeliverhot ainakin. Tähän menessä olen laittanut vain yhdet jouluvalot lasiseen isoon ruukkuun portaikkoon hieman valoa tuomaan. Yritän kuitenkin siirtää joulun laittamista ensimmäiseen adventtiin. Mutta katsotaan kuinka tulee käymään tänä(kin) vuonna..